Ero sivun ”Akateemisia perinteitä” versioiden välillä
(→Järjestönauhat ja merkit) |
(→Järjestönauhat ja merkit) |
||
(2 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Akateemisessa maailmassa [[Opiskelijajärjestöjen nauhat | erilaisilla nauhoilla]] osoitetaan kuulumista johonkin järjestöön tai ryhmittymään. Järjestöillä on erilaisia tapoja siitä, kuka saa kantaa heidän nauhaansa. | Akateemisessa maailmassa [[Opiskelijajärjestöjen nauhat | erilaisilla nauhoilla]] osoitetaan kuulumista johonkin järjestöön tai ryhmittymään. Järjestöillä on erilaisia tapoja siitä, kuka saa kantaa heidän nauhaansa. | ||
− | + | HYYn merkkiohjesäännön mukaan nauhaa voi pitää seuraavilla tavoilla: | |
+ | 1) Nauhana oikealta olkapäältä rinnan yli alas vasemmalle tai | ||
+ | 2) Nauhana vasemmalta olkapäältä rinnan yli alas oikealle tai | ||
+ | 3) [http://ayy.fi/nain-teet-kuntanauhasta-ruusukkeen/ Ruusukkeena] vasemmalla puvun miehustassa. | ||
− | Nauhaa kuuluu kantaa niin päin että ”raskaampi” väri on alempana: jos esimerkiksi nauhan värit ovat musta ja valkoinen, niin musta osa kuuluu alapuolelle (tästä poikkeuksena esimerkiksi värioppia vanhempi Satakuntalaisen Osakunnan nauha, jota kannetaan sininen väri keltaisen yläpuolella). | + | Nauhaa kuuluu kantaa niin päin että ”raskaampi” väri on alempana: jos esimerkiksi nauhan värit ovat musta ja valkoinen, niin musta osa kuuluu alapuolelle (tästä poikkeuksena esimerkiksi värioppia vanhempi Satakuntalaisen Osakunnan nauha, jota kannetaan sininen väri keltaisen yläpuolella). Usein tapana on myös se, että nauha ei saisi koskettaa paljasta ihoa. |
Nauhojen samanaikaisesta käytöstä löytyy useita koulukuntia. Yleensä ei ole tapana kantaa kolmea nauhaa useampaa kerralla, mutta tästäkään kaikki eivät ole samaa mieltä. Useampaa nauhaa kannettaessa sopivana järjestyksenä pidetään yleisesti seuraavaa: oma ylioppilaskunnan nauha ylimpänä, sitten muiden ylioppilaskuntien nauhat, osakuntien nauhat, ainejärjestöjen ja muiden nauhat. Monilla järjestöillä ja muilla tahoilla on omat ohjesääntönsä nauhojen ja muiden kunniamerkkien käyttämiseen - niitä seuraamalla pääsee usein pitkälle. Saattaa toki käydä niin, että kaksi nauhankäyttösääntöä ovat ristiriidassa toistensa kanssa, tällöin kannattaa käyttää omaa harkintaa. Akateemiset nauhat herättävät usein paljon tunteita eikä ole harvinaista, että joku on kanssasi eri mieltä nauhankäyttötavasta. | Nauhojen samanaikaisesta käytöstä löytyy useita koulukuntia. Yleensä ei ole tapana kantaa kolmea nauhaa useampaa kerralla, mutta tästäkään kaikki eivät ole samaa mieltä. Useampaa nauhaa kannettaessa sopivana järjestyksenä pidetään yleisesti seuraavaa: oma ylioppilaskunnan nauha ylimpänä, sitten muiden ylioppilaskuntien nauhat, osakuntien nauhat, ainejärjestöjen ja muiden nauhat. Monilla järjestöillä ja muilla tahoilla on omat ohjesääntönsä nauhojen ja muiden kunniamerkkien käyttämiseen - niitä seuraamalla pääsee usein pitkälle. Saattaa toki käydä niin, että kaksi nauhankäyttösääntöä ovat ristiriidassa toistensa kanssa, tällöin kannattaa käyttää omaa harkintaa. Akateemiset nauhat herättävät usein paljon tunteita eikä ole harvinaista, että joku on kanssasi eri mieltä nauhankäyttötavasta. | ||
Järjestöillä on myös erilaisia akateemisia merkkejä, joita usein kannetaan järjestönauhan kanssa yhdessä. Merkkien tarkoitus on kiittää kantajaansa järjestön eteen tehdystä työstä tai kunnioittaa muuten järjsetölle tärkeäksi nähtyä henkilöä. Järjestöillä on hyvin erilaisia merkkikäytäntöjä. | Järjestöillä on myös erilaisia akateemisia merkkejä, joita usein kannetaan järjestönauhan kanssa yhdessä. Merkkien tarkoitus on kiittää kantajaansa järjestön eteen tehdystä työstä tai kunnioittaa muuten järjsetölle tärkeäksi nähtyä henkilöä. Järjestöillä on hyvin erilaisia merkkikäytäntöjä. | ||
+ | |||
+ | Lisätietoja eri järjestöjen nauhoista artikkelissa [[Opiskelijajärjestöjen nauhat]]. | ||
= Akateemiset vuosijuhlat = | = Akateemiset vuosijuhlat = |
Nykyinen versio 22. marraskuuta 2017 kello 09.15
Akateemisia perinteitä erityisesti historiallisesta näkökulmasta käsitellään myös HYYn nettisivuilla kohdassa Historia ja perinteet.
Akateemiset perinteet ovat tärkeä osa yliopistoyhteisön yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden hengen siirtämistä seuraaville sukupolville. Kunkin ikäpolven tehtävä on muokata perinteistä omannäköisiään. Tässä artikkelissa käsitellään toistaiseksi lähinnä järjestöjen nauhoja, merkkejä sekä vuosijuhlakulttuuria.
Sisällysluettelo
Järjestönauhat ja merkit
Akateemisessa maailmassa erilaisilla nauhoilla osoitetaan kuulumista johonkin järjestöön tai ryhmittymään. Järjestöillä on erilaisia tapoja siitä, kuka saa kantaa heidän nauhaansa.
HYYn merkkiohjesäännön mukaan nauhaa voi pitää seuraavilla tavoilla: 1) Nauhana oikealta olkapäältä rinnan yli alas vasemmalle tai 2) Nauhana vasemmalta olkapäältä rinnan yli alas oikealle tai 3) Ruusukkeena vasemmalla puvun miehustassa.
Nauhaa kuuluu kantaa niin päin että ”raskaampi” väri on alempana: jos esimerkiksi nauhan värit ovat musta ja valkoinen, niin musta osa kuuluu alapuolelle (tästä poikkeuksena esimerkiksi värioppia vanhempi Satakuntalaisen Osakunnan nauha, jota kannetaan sininen väri keltaisen yläpuolella). Usein tapana on myös se, että nauha ei saisi koskettaa paljasta ihoa.
Nauhojen samanaikaisesta käytöstä löytyy useita koulukuntia. Yleensä ei ole tapana kantaa kolmea nauhaa useampaa kerralla, mutta tästäkään kaikki eivät ole samaa mieltä. Useampaa nauhaa kannettaessa sopivana järjestyksenä pidetään yleisesti seuraavaa: oma ylioppilaskunnan nauha ylimpänä, sitten muiden ylioppilaskuntien nauhat, osakuntien nauhat, ainejärjestöjen ja muiden nauhat. Monilla järjestöillä ja muilla tahoilla on omat ohjesääntönsä nauhojen ja muiden kunniamerkkien käyttämiseen - niitä seuraamalla pääsee usein pitkälle. Saattaa toki käydä niin, että kaksi nauhankäyttösääntöä ovat ristiriidassa toistensa kanssa, tällöin kannattaa käyttää omaa harkintaa. Akateemiset nauhat herättävät usein paljon tunteita eikä ole harvinaista, että joku on kanssasi eri mieltä nauhankäyttötavasta.
Järjestöillä on myös erilaisia akateemisia merkkejä, joita usein kannetaan järjestönauhan kanssa yhdessä. Merkkien tarkoitus on kiittää kantajaansa järjestön eteen tehdystä työstä tai kunnioittaa muuten järjsetölle tärkeäksi nähtyä henkilöä. Järjestöillä on hyvin erilaisia merkkikäytäntöjä.
Lisätietoja eri järjestöjen nauhoista artikkelissa Opiskelijajärjestöjen nauhat.
Akateemiset vuosijuhlat
Akateemiset vuosijuhlat ovat sitsejä juhlallisempi pöytäjuhlatapahtuma.
Juhlan rakenne
Tervehdykset
Vuosijuhlat alkavat yleensä tervehdyksillä. Tervehdykset aloitetaan tuntia tai kahta ennen varsinaista pääjuhlaa. Tervehdyksillä tarjoillaan usein kuohuviiniä tai jotain muuta alkumaljaa. Tervehdyksiä vastaanottaa yleensä järjestön hallitus tai muut tärkeät toimihenkilöt. Kutsuvieraiden tai järjestöjen ei ole pakko esittää tervehdystä ja tervehdyksen esittämisestä yleensä kysytään ilmoittautumisen yhteydessä. Vuosijuhlalahjat annetaan tervehdyksen yhteydessä. Suosittujen nestemäisten lahjojen lisäksi myös aineettomat lahjat ovat saavuttaneet suosiotaan (esimerkiksi lehmä Afrikkaan tai vaikkapa puu sademetsään). Aineettomia lahjoja voi ostaa esimerkiksi kirkon ulkomaan avusta (http://www.kua.fi/). Joillakin järjestöillä on päinvastoin tapana antaa vuosijuhlalahjoina jotain mahdollisimman isoa ja turhaa.
Varsinainen pöytäjuhla
Illallinen alkaa yleensä klo 18-19 välisenä aikana. Jos ei tule seuraamaan tervehdyksiä, on juhlapaikassa hyvä olla ajoissa ennen kuin juhlaillallinen alkaa. Juhlapaikan aulasta löytyvät pöytäkartta ja istumajärjestys.
Vuosijuhlat ovat pöytäjuhlat, joissa noudatetaan yleisiä pöytä- ja käytöstapoja. Mies saattaa pöytäseuralaisensa pöytään. Pöytäavecin määritelmä riippuu järjestön kulttuurista. Joissain juhlissa avec plaseerataan viereen ja joissain vastapäätä. Juhlasalissa jäädään omien tuolien taakse seisomaan ja odotetaan, että lippu tai liput saapuvat airutsaattuessa saliin. Tämän jälkeen usein lauletaan jokin järjestölle ominainen laulu. Laulun jälkeen istuudutaan, (kunniavieraita sisältävä) pääpöytä ensimmäisenä ja muut pöydät sen jälkeen. Pöydässä on hyvä tervehtiä pöytätovereita. Etiketin mukaan miehen tulee illallisen aikana auttaa oikealla puolellaan istuvaa naista, ja esimerkiksi istuuduttaessa tarjottava hänelle tuolia.
Ohjelma
Jokaiselle paikalle on yleensä jaettu ohjelmalehtinen, josta käy ilmi illan ohjelma. Perinteisiä ohjelmanumeroita akateemsisisas vuosijuhlissa ovat juhlapuhe, puhe yliopistolle, puhe naiselle/miehelle ja esimerkiksi mahdollisten kunnianosoitusten jakamnen. Ohjelmaan myös voi kuulua erinäisiä musiikkiesityksiä, performansseja, runoja, lauluja tai oikeastaan mitä vain järjestön näköistä.
Laulut
Koska laulut ovat olennainen osa akateemista pöytäjuhlakulttuuria, illallisella yleensä myös lauletaan. Laulujen sanat löytyvät pöytiin jaetusta ohjelmalehtisestä. Laulaminen ei ole tarkoitettu vain niille, jotka osaavat laulaa, vaan kaikille jotka haluavat. Vuosijuhlien laulut ovat yleensä virallisempia ja asiallisempia kuin sitsilaulut, mutta yleisestä akateemisesta laulukulttuurista voi lukea lisää wikin sitsiartikkelista.
Juhlan alussa yleensä kerrotaan, kuinka laulamisen suhteen tulee illan aikana menetellä: voiko lauluja ehdottaa vapaavalintaisesti missä vaiheessa iltaa tahansa, vai tuleeko omat laulutoiveet esimerkiksi välittää laulunjohtajille. Jälkimmäistä tapaa noudatetaan tyypillisesti virallisemmissa juhlissa tai juhlissa, joissa on paljon ohjelmaa tai osallistujia. Taustalla on toive siitä, että illan ohjelma pysyy aikataulussaan, eikä niin sanotusti hajoa käsiin.
Illallinen
Juhlaillalliseen kuuluu kolmen ruokalajin illallinen. Vuosijuhlissa ruoka tarjoillaan yleensä pöytiin, mutta joissakin juhlissa on käytetty myös buffetia, joka on järjestäjälle halvempi ratkaisu. On kohteliasta odottaa, että koko oma pöytä saa omat annoksensa, ennen kuin aloittaa ruokailun. Pääsääntönä on hyvä muistaa, että ennen kuin pääruoka on syöty, ei ole etiketin mukaista nousta pöydästä. Juhlan alussa yleensä ilmoitetaan, toivotaanko juhlijoiden noudattavan erikseen ilmoitettavia taukoja, vai onko pöydästä suotavaa poistua esimerkiksi vessaan tai tupakalle myös muina aikoina.
Maljojen skoolaus esim. juomalaulujen yhteydessä ja puheiden jälkeen suoritetaan pöytäseurueessa seuraavalla tavalla: Skoolauskumppaniin otetaan katsekontakti ja lasia kohotetaan hieman. Ensimmäiseksi miehet kohottavat maljan oikealla puolella istuvan naisen kanssa, sitten vasemmalla puolella istuvan naisen kanssa ja viimeiseksi vastapäätä istuvan pöytäseuralaisensa kanssa. Naiset suorittavat skoolaamisen peilikuvana, eli aloittaen vasemmalta. Skoolauksen jälkeen otetaan hörppy omasta lasista ja joko "puretaan" skoolaus samaan suuntaan kuin ennen hörppyä, vastakkaiseen suuntaan tai jätetään kokonaan purkamatta.
Juomat
Vuosijuhlakortin hintaan kuuluu tyypillisesti kaksi kaatoa viiniä. Ensimmäinen viini tarjoillaan yleensä alkuruoan kanssa ja toinen pääruoan kanssa. Viini lisäksi juomiin kuuluu yleensä ainakin snapsi ja usein myös punssi tai konjakki. Juomia saa monissa tapauksissa ostaa lisää siten, että ennen juhlaa myydään drinkkilippuja, joilla juhlan aikana voidaan tilata lisää juotavaa nousematta pöydästä. Etiketin mukaan viinit kuuluisi juoda siinä järjestyksessä kuin ne tarjoillaan. Alkuruokaviiniin ei tulisi kajota enää pääruoan yhteydessä, mutta kukapa näitä valvoo.
Ruoka
Vuosijuhlien toimihenkilöt
Seremoniamestari/vuosijuhlamestari/vuosijuhlamarsalkka/tms. on henkilö, joka huolehtii juhlan sujumisesta ja on koko ajan perillä juhlan aikataulusta ja siinä pysymisestä. Hän pitää asioista huolta niin, että vieraiden ei sitä tarvitse tehdä. Hän myös usein kuuluttaa ohjelmanumerot. Vuosijuhlamestarin tunnistaa yleensä juhlasauvasta tai vuosijuhlamestarin nauhasta.
Vuosijuhlamestarin apuna toimii usein airuita. Sen lisäksi, että airuet saattavat lipunkantajan tai lipunkantajien vanavedessä lipun tai liput juhlasaliin juhlan alkaessa ja pois juhlan päättyessä, he usein päivystävät tilan ovilla tilaisuuden alkaessa ja pättyessä. Airuet kantavat joko sinivalkoista Suomen lipun airutnauhaa, osakuntanauhaa tai tiedekuntajärjestön nauhaa. Koska airutnauhan ei järjestönauhan tapaan tule koskea paljaaseen ihoon, joutuvat airuet usein tehtävänsä ajaksi pukemaan iltapukunsa päälle esimerkiksi jakun.